Seuran mestaruuskisojen jälkitunnelmia

Viime viikonloppuna kamppailtiin lähes jokaisessa suomalaisessa golfseurassa seurojen sisäisistä lyöntipelimestaruuksista. Omassa kotiseurassani miesten yleinen sarja pelattiin muodossa 36 reikää lauantaina ja 18 reikää sunnuntaina. Lisäksi 18+18 reiän formaatilla oli naisten, poikien, seniorinaisten ja seniorimiesten (55v, 65v ja 75v) sarjat.

Tähän mennessä lyöntipelimestiksistä oli itselle kertynyt vain himmeämpiä mitaleita plus muita sijoituksia, joten olin asettanut voiton tietenkin tavoitteekseni.

Sain kahdelle ensimmäiselle kierrokselle pelikavereikseni Aleksi Roiman ja Ahti Koskilahden, joten peliseura oli ainakin erinomaista.

Ensimmäinen kierros lähti ”porteista” liikkeelle ulosmenon osalta asiallisesti par-tuloksilla ja joukkoon mahtui myös birdie kolmosella. Lähestymiset eivät olleet ihan lipulla, mutta hyvin kuitenkin griineillä, joten mitään ihmeellisiä ongelmia ei ollut. Takaysille sattui sitten parempia lähestymisiä kuten vaikkapa reiällä 11, jossa lähestyminen oli mennä sisään ja birdieputti oli vain muodollisuus. Muutama hyvä lähestyminen jäi kuitenkin käyttämättä pallon pyörähtäessä reiästä pariin otteeseen. Viimeisellä griinillä meinasi pieni varmistelu kostautua, kun noin kuusi metrinen birdieputti jäi yli metrin vajaaksi. Par-putti kuitenkin upposi ja tulokseksi tuli 68(-3) ilman bogeja.

Tämä oli ensimmäinen bogeyfree-kierros kilpailuissa. Eipä niitä ole tullut liikoja harjoituskierroksillakaan.

Parin tunnin tauon jälkeen olimme taas valmiit lähtemään toiselle kierrokselle. Se alkoi osaltani samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin. Kakkosella upotin noin kahdeksanmetrisen birdieputin ja sen ansiosta sain korillisen Aura-janojuomaa. Kolmosella sitten tapahtui jotakin erikoista. Ensimmäinen putti lähti noin kolmen metrin päästä reiän alapuolelta. Otin puttiin sopivan määrän ennakkoa, mutta puttaushetkellä tuli jokin ihmeellinen tarve lyödä palloa kovempaa ja putti ei ollut lähelläkään reikää. Sitten vielä seuraava yläpuolelta ohi ja kolmaskaan ei uponnut, joten tuloskorttiin seiska kentän helpoimmalla reiällä!

Seiskalla löin vielä lampeen ja kolmen putin jälkeen korttiin merkittiin tuplapar, auts! Kasille tein päivän ainoan bogin ja yhtäkkiä tulos olikin kääntynyt kuuden reiän aikana kuusi lyöntiä väärään suuntaan. Loppukierrokselle ei tullut enää mitään turhia sohelluksia vaan reiällä 12 meinasin tehdä holarin, kun avaus näytti tulevan spinnillä reikään, mutta pysähtyi vain senttejä ennen reiän taakse. Lisäksi löin reiällä 14 lähestymisen noin 40 metrin päästä suoraan ”sukkana” sisään. Olin vasemmassa raffissa ja en nähnyt reikää, ainoastaan lipputangon osittain. Lyönti oli hyvä ja kolahti tankoon ja jäi reikään. Pelikaverit sanoivat, että pallo oli osunut tankoon aivan maanpinnan tasolla, joten mitta oli aika täydellinen. 🙂

Muutamat par-tulokset loppuun vielä ja tulokseksi tuli 73(+2) ja kahden kierroksen saldoksi 141(-1).

Pääsin lähtemään kolmannelle kierrokselle johtoasemasta Aleksi Roiman ollessa vain lyönnin perässä. Kolmantena ryhmässämme pelasi Sami Sarkki, joka oli kolmen lyönnin päässä. Pelini ei ollut etuysillä mitenkään erikoista ja saldoksi tuli +3 kolmen bogin ansiosta. Aleksilla olisi ollut hyvä mahdollisuus siirtyä johtoon, mutta kylmä putteri ei oikein auttanut asiaa.

Takaysilläkään lyöminen ei noussut lauantain tasolle, mutta tein pareja ja reiällä 13 upotin vaikean ja noin 15m pitkän putin griinin ulkopuolelta, jes! Kun pelikaverit eivät saaneet omasta pelistään tehoja irti, olin selvässä johdossa kierroksen loppupuolella. Tein sitten reiällä 16 aika tyhmän tuplabogin missaamalla reilusti alle metristä. Viimeiselle reiälle lähdettäessä voittotaistelussa olivat enää minun lisäkseni Aleksi, joka oli lyönnin jäljessä.

Löin raudalla väylälle ja siitä lähestymisen oikean griinibunkkerin päälle hiekalle juuri ja juuri bunkkerin ylle. Paikka ei näyttänyt oiken hyvältä, kun pallon takakin oli hiekkaa ja pohdin siinä jonkin aikaa eri vaihtoehtoja. Aleksi löi oman lähestymisensä hieman yli griinin, joten peli oli vielä avoinna kaikille ratkaisuille.

Mestaruuschippi
Mestisten viimeinen lyönti on kohta lähdössä

Valitsin lopulta mailakseni rautaseiskan ja ainoa mahdollisuus oli lyödä palloa takajalalta ja pudottaa se selvästi jo foren puolelle. Lyönti oli aivan täydellinen mennen oikealla vauhdilla reiäkään ja mestaruus oli varmistettu! Tunne oli todella hyvä, varsinkin kun sain esittää noin hyvän loppuratkaisun griinin takana olevalle yleisölle.

Palkintojenjaossa pidin sitten puheen, jossa kiitin kaikkia osapuolia erikseen ja pääsin myös hieman mainostamaan itseäni, yhteistyömahdollisuuksia ja bägilätkääni. Toivottavasti saisin lisää uusia tukijoita ja yhteistyökumppaneita!

Matka jatkuu nyt Nordic Leaguen merkeissä ja seuraava kilpailu alkaa jo torstaina 7.8 Ruotsissa. Toivottavasti samanlainen fiilis ja pelihuumori jatkuu.

Onnittelut vielä kaikille Aura Golfin tämän vuoden mestareille ja mitalisteille!

Mestaruuspuhetta pitämässä
Mestaruuspuhetta pitämässä

 

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.