Ensin Paltamoon
Tiistaina 26.8 eli aika tarkkaan kolme viikkoa sitten lähti liikkeelle tämän kauden ja itse asiassa koko golfurani pisin pelireissu. Kilpailuja on yhteen putkeen neljä viikkoa.
Ensimmäiseksi asuntoauton nokka suuntasi kohden Paltamoa, jossa pelattiin Finnish Tourin osakilpailu Paltamo Open. Sain matkaseurakseni Archipelagia Golfin Ville Männistön, jonka kävin hakemassa kyytiini Kaarinasta. Tampereelta käytiin vielä nappaamassa kyytiin Villen caddie Teemu, jonka kohtaloksi tuli nukkua matkan aikana asuntoauton takaosassa olevassa suhteellisen lyhyessä kerrossängyssä.
Matka taittui kolmeen pekkaan ihan mukavasti ja joutuisasti ja menomatka rakennettiin kahdesta palasesta ja yöpyminen hoidettiin Kuopion nurkilla. Kisakenttään päästiin tutustumaan sitten keskiviikkona iltapäivällä harjoituskierroksen merkeissä. Huomioitavaa kentässä oli pari erityisen haastavaa väylää, numero 10 ja 12.
Itselleni osui kisaan taas ensimmäiselle kierrokselle iltapäivästartti , joten torstai oli lähinnä odottelua ennen kierrokselle pääsyä. Odottelu ei ollut ilmeisesti hyvästä, sillä ensimmäisen kierroksen tulokseksi kirjattiin lopulta peräti 80(+8) lyöntiä. Puttipeli petti pahasti ja kulmarautaa tuli heilautettua peräti 34 kertaa. Toiseen kierrokseen lähdettäessä oli tiedossa, että parin tietämille pitää pelata, jotta pääsisi edes cutista läpi.
Toinen kierros alkoi sen verran heikosti, kaksi tuplaa kolmen ensimmäisen reiän aikana, että aika pian rupesi näyttämään siltä, että kilpailu loppuu osaltani jo kahden kierroksen jälkeen. Tulokseksi tuli lopulta 79(+7) lyöntiä ja putteja taas hirveä määrä, 34 kappaletta. Lopullinen ero cut-rajaan oli peräti kahdeksan lyöntiä.
Valitettavasti myös Ville missasi cutin hyvästä ensimmäisestä kierroksesta huolimatta ja päätimme lähteä jo perjantaina illalla Paltamosta ja suunnistimme lauantaiksi Kytäjälle treenaamaan. Treenisessio oli oikein hyvä ja lopulta pääsin kotiin illalla noin kymmenen aikaan hetkeksi levähtämään ennen seuraavana aamuna starttaavaa laivamatkaa.
Sitten Tanskaan
Sunnuntaina 31.8 aamulla lähdin taas aikaisin liikkeelle, tällä kertaa yksin, ja olin hyvissä ajoin Turun satamassa odottamassa laivaan pääsyä. Päivälaivalla yli Tukholmaan ja siitä matka jatkui kohden Tanskaa ja Kokkedalin golfklubia. Ajoin illalla melkein Jönköpingiin asti ja siellä nukutun yön jälkeen jatkoin seuraavana päivänä Helsingborgiin ja lyhyen lauttamatkan ja ajomatkan jälkeen olinkin jo kohteessa. Willis Masters -niminen kilpailu alkoi keskiviikkona ja sekä maanantai etä tiistai olivat täynnä proam-pelejä.
Ainoa mahdollisuus päästä kentälle mailojen kanssa oli iltaisin. Kävin pelaamassa sekä maanantaina että tiistaina lähes puolijuoksua nopeat iltaysit, koska pimeys tuli yllättävän nopeasti pitkän proam-päivän jälkeen. Kenttä oli kyllä varsin selkeä, joten siitä sai ihan hyvän käsityksen tuollakin tavalla.
Sain kisaan aamupäivästartin ja olin siitä varsin tyytyväinen. Pelikavereinani oli rankingin kärkipäästä Andreas Andersson ja Gustav Adell, joka taitaa pitää hallussaan Aura Golfin kenttäennätystä.
Kilpailun alku oli aikamoinen katastrofaalinen, kun ensimmäiseen yhdeksään reikään osui peräti kuusi bogia. Näistä bogeista puolet tuli griiniosumista eli puttimäärä oli taas jotakin ihan järkyttävää. Lyöminen oli taas askeleen parempaa kuin aiemmin, siitä kertovat väyläosumien määrä 10/14 ja griiniosumien määrä 12/18. Putteja kertyi nyt jo kaikkinensa 35 kappaletta. Toisella ysillä sain hieman juonesta kiinni ja kokonaistulos oli 77(+5) lyöntiä.
Tuossa vaiheessa oli jo käytännössä selvää, että tämäkin kilpailu loppuu kohdaltani jo toisen kierroksen jälkeen. Lähdin kuitenkin tekemään hyvää kierrostulosta siinä kuitenkaan onnistumatta. Heti ensimmäisellä griinillä pääsin hyvään birdiepaikkaan, mutta tulokseksi kirjattiin bogi. Ei voi olla totta, ajattelin. Puttaaminen oli jotakin aivan järkyttävää, mutta kohtuullinen lyömiseni auttoi pitämään tuloksen siellä huonon ja säälittävän rajamailla.
Kierrokseen sisältyi kuitenkin peräti neljä birdietä, mutta kuusi bogia ja kaksi tuplaa, joten tulos oli 78(+6). Väyliä 11, griinejä saman verran ja putteja taas 35 kappaletta. Kahteen kierrokseen kertyi 70 puttia, joka on noin kymmenen puttia liikaa. Asialle oli tehtävä jotakin!
Oli kilpailussa paljon hyvääkin, pelasin koko kisan samalla pallolla! Se on varsin hyvä saavutus varsinkin, kun pallovarasto on tällä hetkellä aika minimaalinen.
Harjoittelua Tanskassa
Ennen seuraavaa kisaa oli muutama päivä aikaa ja päätin kuluttaa sen Tanskan puolella ja tarkemmin ottaen Skjoldenæsholm Golf Centerissä, Kööpenhaminasta noin 50km länteen. Kävin ostamassa kuminauhoja puttitreeniä varten ja vietin puttigriinillä kahtena päivänä tunteja ja taas tunteja puttitatsin saamiseen. Lopulta viisastenkiveksi tuntui löytyvän uusi ote. Olen käyttänyt jo varmaan kymmenisen vuotta reverse overlap -otetta, jossa alempana oleva oikea käsi pitää kaikkien sormien osalta kiinni mailasta ja vasemman käden etusormi on oikean käden päällä pikkurillin ja nimettömän välissä.
Tuo uusi ote oli crosshanded, eli vasen käsi alempana. Sillä otteella tuntui löytyvän hyvä tarkkuus lyhyehköihin putteihin ja hyvä osumatarkkuus ja pituuskontrolli pitkiin putteihin. Tuolla otteella pelasin myös harjoituskierroksen tuon golfklubin ”Robert Trent Jones Jr.” -kentällä, joka osoittautui todella hyväksi golfkentäksi, suosittelen!
Harjoituskierros sujui viimeaikaisia kisakierroksia paremmin ja tulokseksi tuli 71(-1), putteja kertyi vain 27 kappaletta ja väyliä löin 8/13 ja griinejä 11 kpl. Pientä puttimäärää selittää osittain se, että löin yhden lähestymisen spinnillä suoraan reikään ja pari väylää myöhemmin chippasin kuppiin. Kierroksesta jäi oikein hyvä fiilis, kun pääsi taas pelaamaan par-rajan paremmalla puolella.
Takaisin Ruotsiin
Harjoituspäivien jälkeen karavaani siirtyi Ruotsiin Halmstadin lähellä sijaitsevaan Haverdals Golfklubiin. Ohjelmassa oli Nordic Leaguen seuraava osakilpailu Haverdals Open. Kenttä oli taas varattu kaksi päivää ennen kilpailua, joten koska oli ajoissa paikalla harjoituskierrokselle oli mentävä jo kolme päivää ennen ensimmäistä kisapäivää. Olin pelannut kentällä kertaalleen noin kymmenisen vuotta sitten, joten hataria muistikuvia kentästä oli vielä olemassa.
Kentällä on muutama vähän tiukempi väylä, mutta muuten omasta mielestäni ihan asiallinen kenttä, ei mikään varsinainen kansainvälinen huippukenttä, mutta sopii kyllä kisakentäksi.
Puttitreenit jatkuivat myös kisaa ennen Haverdalin harjoitusgriinillä ja fiilis ennen kisaa oli vähän erilainen kuin ennen. En oikein tiennyt, että olisiko tulossa oikein hyvä kisa vai jotakin ihan muuta. No, hyvää kisaa ei taaskaan valitettavasti saatu.
Kahdeksan pelatun reiän jälkeen olin missannut vain yhden griinin ja senkin vain hieman ja olin silti peräti neljä yli parin! Kahdella ensimmäisellä griinillä otin kolme puttia molemmilla aika lyhyeltä etäisyydeltä. Ysin bogin ja etuysin 21(!) putin jälkeen jälkeen vaihdoin puttiotteeni takaisin vanhaan. Takaysillä vasta viimeisellä griinillä sain kierroksen ainoan yhden putin griinin (ja birdien) ja tulos painui 80(+8) lyöntiin väylä- ja griiniosumien näyttäessä kuitenkin 11/14 ja 13 kappaletta! Putteja 38 kappaletta, OMG!
Lyönnillisesti tuo ensimmäinen kierros oli koko kauden parhaani, mutta tulos sieltä huonoimmasta päästä. Joten, taas tuttu tarina, toinen kierros vailla mahdollisuuksia.
Toinen kilpailupäivä alkoi sumuisissa merkeissä ja lähtöjä siirrettiin melkein kaksi tuntia eteenpäin. Minulla oli erittäin mukava ”aamupalaveri” Antti Ahokkaan ja Niclas Hellbergin kanssa kahvikupposten äärellä, kun odottelimme tietoa uusista lähtöajoista.
Toinen kierros tarjosi hieman ensimmäistä kierrosta huonompaa lyömistä, väylät 9 kpl, griinit 11 kpl, mutta onneksi jo parempaa puttaamista, 32 kpl. Taas tuli missattua muutama lyhyt (ja helppo), varsinkin kahdella viimeisellä väylällä tulleet jäivät harmittamaan. Tulos oli kuitenkin 75(+3), viisi lyöntiä edellistä kierrosta parempi.
Taas onnistuin pelaamaan koko kilpailun yhdellä pallolla, siis jo toinen kilpailu putkeen ilman pallon häviämistä. En tosin pelannut samalla pallolla vaan ”uskalsin” ottaa uuden pallon käyttöön.
Toin puttiongelmani somessa esille ja sain mukavasti kannustusta ja parannusehdotuksia. Päätyin lopulta vaihdattamaan vanhan grippini uuteen ja paksuun Super Stroke Fatso 5.0 -grippiin. Sen kanssa on nyt tehty töitä muutama päivä ja se tuntuu jotenkin luontevalta kädessä.
Vielä yksi kisa Tanskassa
Kirjoitan tätä tekstiä taas Tanskan puolella ja seuraavan kisan alkuun on vielä hieman yli vuorokausi.
Haverdalin jälkeen matka jatkui Odensen lähettyville Bogense-nimiselle paikkakunnalle. Täällä on golfklubi nimeltään H.C. Andersen Golfklub ja kenttä on sangen erilainen kuin mihin olen tällä kaudella tottunut. Nyt ei kuljeta puiden seassa eikä ole massiivisia bunkkereita.
Kenttä sijaitsee lähellä meren rantaa, tuulta on luvassa reippaasti ja vain muutama väylä sijaitsee puuston lähettyvillä. Kentän kaikki bunkkerit ovat potbunkkereita eli selvästikin esteitä. Lisäksi kentällä on suuri määrä pienten kumpujen rykelmiä, näyttävät kyllä esteistä nekin.
Kisapäivät ovat keskiviikosta perjantaihin ja toivottavasti tällä kertaa rupeaa jo puttisolmu aukeavan. Kisan jälkeen suuntaan kuitenkin takaisin kotiin, jossa en ehdi viettää suuremmin aikaa, sillä ohjelmassa on vielä maanantaina 22.9 Pickalan Parkilla pelattava Nordic Golf Leaguen karsinnan ensimmäinen vaihe.