Blogi

Kirjoitan tätä kolme päivää kauden ensimmäisen kilpailun, Konopiste Cup 2015, jälkeen ja edelleen miettiessäni mennyttä kisaa hymy nousee naamalleni ja hyvä mieli valtaa koko kehon. Kilpailu meni lopulta juuri niin kuin olin toivonutkin, eli sijoitus oli kohtuullinen.

Kiertue, Czech PGA Tour, oli minulle ennen tätä reissua ja kisaa täysin tuntematon ja oli vaikeaa kuvitella, että minkälaisella pelillä pärjäisi ja mikä on kiertueen todellinen taso. Kärjen taso osoittautui mainioksi, sillä kilpailun kolmen kärki pelasi kahden kierroksen yhteistulokseksi -4. Voittaja ratkaistiin uusinnassa, joka kesti yhteensä neljän reiän verran.

Ensimmäinen kilpailukierros

No niin, sitten hieman tarkemmin itse kilpailuun ja varsinkin omiin suorituksiini. Ensimmäinen kierros lähti ihan mukavasti liikkeelle, putit eivät tosin pudonneet hyvistäkään paikoista, ja olin par-tuloksessa reiällä yhdeksän ennen kuin löin lähestymisen saarigriinistä hieman ohi vesiesteeseen. Pelikaveri, joka ei puhunut englantia juurikaan, näytti minulle täysin väärän droppipaikan ja asian selvittelyyn meni aika pitkä tovi. Saimme lopulta tuomarin paikalle, joka vahvisti oman näkemykseni asiasta ja peli sai jatkua. Tein tuolle reiälle tuplabogin ja tilanne, varsinkin tuo droppipaikan kanssa säätäminen, jäi hieman harmittamaan.

Takaysillä löin muutamia hieman epätarkkoja lähestymisiä enkä saanut niitä paikattua hyvällä chipillä tai putilla ja tulos lipui pikkuhiljaa reilusti yli parin. Viimeisen reiän kolme puttia merkitsivät sitä, että minun Czech PGA Tourin ensimmäiseksi kierrostulokseksi kirjattiin peräti 78 lyöntiä.

Koko ajan peli oli ollut ihan kontrollissa, mutta silti tulos oli jotain ihan muuta kuin mikä oli tunne pelaamisesta. Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että tuon droppisäätämisen jälkeen fokus pääsi hieman karkaamaan ja keskittymisen taso ei ollut sitä, mitä sen kuuluisi kilpailutilanteessa olla.

No, ei auttanut muuta kuin ruveta analysoimaan omaa peliä tilastojen kautta ja lähteä hakemaan parannusta harjoittelun kautta. Käytän tällä kaudella ensimmäistä kertaa “perustilastoinnin” lisäksi “Strokes Gained” -tilastoa, jota käytetään myös US PGA Tourilla. Tuo SG-tilasto tuo paljon lisää työkaluja, joilla voi analysoida omaa peliä ja kunkin pelin osa-alueen saa eroteltua toisistaan, eli esim. bunkkerilyöntien taso ei riipu ollenkaan putista, kun perustilastoinnissa bunkkerilyöntejä analysoidaan “sand save”-prosentilla, joka pitää sisällään myös aina bunkkerilyöntiä seuranneen putin.

Tilastot paljastivat totuuden, että putti oli se suurin syy, miksi tulos oli niin suuri. Puttien SG-arvo oli -6,0, mikä tarkoittaa, että hävisin puttaamalla kuusi lyöntiä verrattuna US PGA Tourin keskiarvoon. En ole ehkä vielä yhtä hyvä puttaamaan kuin PGA Tourin pelaajat, mutta kuuden lyönnin häviö yhden kierroksen aikana pelkästään griineillä on kyllä aivan liikaa. Eli siis puttigriinille mars tekemään töitä!

Sijoituin lopulta ensimmäisen kierroksen jälkeen sijalle 31. ja laskin, että matkaa rahoille, eli 20 parhaan joukkoon (tulokseen +2), oli neljä lyöntiä. Se tarkoitti tasaisella vauhdilla, että toisen päivän jälkeen sijalla 20 oli noin tuloksella +4. Täten itsellä oli kirittävää tuohon sijaan hieman ja tuloksen pitäisi painua toisella kierroksella alle parin. Suunnitelma oli täysin selvä, pelata hyvä kierros ja nousta minimissään rahoille.

Toinen kilpailukierros

Toinen kierros lähti ihan mukavasti liikkeelle parilla birdiellä rei’illä kaksi ja kolme, mutta nelosella pääsi lipsahtamaan kolmen putin bogi noin kuudesta metristä, tosin tässä olisi mielestäni reiän paikan suunnitellut kaveri voinut katsoa peiliin, koska reiän lähistöllä oli aika paljon vanhoja ilmastointireikiä, jotka eivät olleet vielä ihan tasoittuneet.

Tein vielä etuysille birdien vaikealle ja pitkälle par-kolmoselle kasille (217m) ja ysilläkin oli hyvä paikka parista metristä, joka jäi tällä kerralla käyttämättä. Takaysille pääsin jatkamaan -2 tuloksessa. Koko takaysi oli todella hyvää lyömistä, birdiepaikkoja oli koko ajan ja sain kaksi uppoamaan rei’illä 13 ja 14.

Reikä 16 oli lyhyt par-5 (458m), jossa avaus lyötiin alamäkeen ja lähestyminen jyrkkään ylämäkeen. Löin kyseisellä reiällä päivän huonoimman avauksen ja matkaa toiseen lyöntiin ylämäkeen raffista jäi peräti 204 metriä. Siitä paikasta lähti yksi parhaista lyönneistäni ikinä. Pallo lähti hybridillä juuri sellaisessa pienessä draw-kierteessä ja kaaressa kuin olin suunnitellut ja katosi näkyvistä griinille. Tiesin, että pallon on pakko olla lähellä reikää ja se olikin hieman reiän takana noin 30cm päässä reiästä. Albatrossi oli ollut varmaankin todella lähellä ja eagle-putti olikin vain muodollisuus. Olin nyt toista kierrosta tuloksessa -6 ja kokonaistuloksessa par.

Kahdella viimeisellä reiällä oli vielä molemmilla noin kahdeksanmetriset birdiepaikat, mutta tällä kertaa kummallakin reiällä putit jäivät reiän reunoille uppoamatta. Tulos kierroksesta oli lopulta 66 (-6) ja kilpailun kokonaistulos 78+66 = 144, tasan par.

Yhteenveto kilpailusta

Tuo 66 on itselleni uusi ennätys kilpailuissa, oli kilpailun paras yksittäinen kierrostulos ja sivusi samalla Golf Konopisten d’Este-kentän kymmenen vuotta vanhaa kenttäennätystä. Sijoitukseni nousi 22 pykälää ollen lopulta yhdeksäs. Tämä tarkoitti myös sitä, että nousin selvästi palkintorahoille ja lopullinen voittosummani, siis ensimmäiset rahapalkintoni, oli 12 487 CZK, eli noin 460 euroa.

No, mitä sitten kertoivat tilastot? Ne kertoivat sen, että puttaaminen oli selvästi parempaa, SG-arvo oli toisella kierroksella +1,3, parannusta peräti 7,3 lyöntiä edelliseen kierrokseen verrattuna. Muu parannus näytti tulleen laadukkaammista lähestymislyönneistä, siellä SG-arvo peräti +2,6, siinä parannusta vajaa viisi lyöntiä.

Kilpailusta jäi siis positiivinen fiilis varsinkin, kun sain puristettua erittäin hyvän kierroksen tauluun ensimmäisen kierroksen lievä epäonnistumisen jälkeen. Myös tuo ensimmäinen rahapalkinto lämmitti mieltä ja kenttäennätyksen sivuaminen myöskin.

Tourilla kaikki näyttää toimivan oikein hyvin, livescoring päivittyi yhdeksän reiän välein, pelaajien tilastot (griinit, väylät ja putit) kerättiin talteen ja julkaistiin tulosten yhteydessä netissä, kilpailumaksu on vain 100 euroa (90 euroa tourin jäseniltä) ja sisältää kahden kilpailukierroksen lisäksi mahdollisuuden kahteen harjoituskierrokseen ja lisäksi rangepalloja saa mätkiä ihan rajattomasti. Kilpailupäivinä saa bägiin mukaan vettä ja banaaneita, ihan hienosti pidetään huolta pelaajista!

Montaa päivää ei voi levätä laakereillaan, sillä seuraava kilpailu alkaa jo torstaina 16.4 ja se pelataan Prahassa Black Bridge -nimisellä kentällä. Raportti sieltä tulee varmaankin viikonlopun aikana.

Kilpailun lopputulokset