Ennakkotunnelmat
Tarkoituksenani oli alunperin siirtyä Tsekin kolmen kilpailun jälkeen kohden Tanskaa, mutta Puolan PGA:n järjestämä kilpailu osui sopivaan väliin ja oli kaiken lisäksi vain muutaman tunnin ajomatkan päässä viimeisestä Tsekin kiertueen kisapaikasta. Samalla pääsin katsastamaan myös Puolan kiertueen meiningin ja pelin tason.
Kilpailukenttänä toimi Gradi Golf Club, joka oli sellainen sympaattinen ”puutarhakenttä”. Pituutta ei ollut takatiiltäkään kuin vain hieman alle 5400 metriä, mutta kentällä oli muutamia aika kimurantteja väyliä. Lyhin par-4 väylä oli vain 220 metriä pitkä, mutta sitä ei ollut mahdollista lyödä suoraan griinille välissä olevan korkean rakennuksen takia. Vesiesteitä kentällä oli aika paljon ja suurin osa niistä oli kentän takaysillä.
Pelasin kentällä kaksi harjoituskierrosta ja niiden aikana huomasin, että griinit eivät olleet aivan parhaimmassa terässä. Niihin oli tehty viiltoilmastoinnit hiljattain kahteen suuntaan ja monin paikoin griinit näyttivät isoilta shakkiruudukoilta. Pallot pomppivat siis griineillä jonkin verran ja saattoivat muuttaa linjaa viilloista. Harjoituskierrosten aikana griinien kunto ei kauheasti haitannut ja putit näyttivät uppoavan ja tulokset olivat 70(-1) ja 64(-7). Tällöin päähäni jäi tunne, että kilpailun aikana pitää päästä aika reippaasti alle parin, jotta olisi mitään mahdollisuuksia kärkipään sijoituksiin.
Ensimmäinen kierros
Kisapäivän aamuna jo harjoitusgriini näytti, että griinien jyräys ja kastelun todennäköinen vähentäminen olivat tehneet tehtävänsä ja griineistä oli tullut aikaisempia päiviä kovemmat, nopeammat ja huonommat putata. Pallon vauhdin ollessa hitaampi kuin aiempina päivinä, nousivat griinien viillot merkittävästi suurempaan rooliin.
Omalta osaltani kilpailu ei lähtenyt parhaimmalla mahdollisella tavalla liikkeelle, vaan ensimmäisen yhdeksikön aikana jouduin poistumaan griineiltä peräti neljästi putattuani kolme kertaa. Kympillä sain vielä upotettua eaglen vajaasta viidestä metristä ja olin tuolloin tuloksessa +2. Kirittävää siis oli edelleen.
Takaysillä nuo kolmen putin griinit onneksi loistivat poissaolollaan, mutta löin peräti neljästi pallon vesiesteeseen. Lisäksi reiällä 13 (par-5 508m) vasemmalle raffiin suuntautunut avaus hävisi mystisesti ja oli käveltävä takaisin tiille lyömään uusi pallo. Bogien ja tuplien täyttäessä korttini, oli kierrostuloksena murheellinen 80. Tuloslistoilla olin lopulta sijalla 28.
”Strokes Gained” -analyysi näytti, että suurin yksittäinen tekijä isoon tulokseen olivat putit (-5.2 lyöntiä) ja lähestymiset (-4.5, josta takaysillä peräti -3.7). Lähipelissä ja draiveissa (ilman tuota hävinnyttä palloa) olin lähellä ”nollatasoa”.
Pettymys ensimmäinen kilpailukierroksen jälkeen oli valtava ja oli aika vaikeaa käsittää, että mitä oli tapahtunut harjoituskierrosten jälkeen. Osan huonosta tuloksesta laitoin griinien laadun heikkenemisen piikkiin ja loput oman valmistautumiseni ja asennoitumiseni piikkiin. Olin ennen kilpailua aivan väärässä moodissa ja uskoin tulostason olevan todella kovaa. Kun omalta osaltani peli lähti valumaan yli parin, en saanut hyvästä peli-ilosta kiinni vaan yritin puoliväkisin vääntää tulosta. Kärkitulos oli muuten ensimmäisen kierroksen jälkeen -2 ja yhteensä kolme pelaajaa oli alle parin.
Toinen kierros
Yhden yön jälkeen fiilis oli luottavainen ja oli aika lähteä nostamaan sijoitusta. Ensimmäinen avaus suuntautui vasempaan raffiin aika lähelle outrajaa ja startteri kehotti minua lyömään varapallon. Ensimmäinen pallo näkyi jo kaukaa olevan raffissa outpaalujen linjan oikealla puolella, mutta… Paikallinen tuomari, tai mikä nyt olikaan, oli maalannut outrajan kentälle valkoisella maalilla ja tuossa kohtaa raja meni lähes kaksi metriä(!) paalujen linjan kentän puolella. Mukavasti raffissa maannut pallo olikin sitten parikymmentä senttiä rajan väärällä puolella, vaikka paalulinjaan oli matkaa vielä toista metriä. Varapallo oli siis tarpeellinen ja siitä tulikin sitten itselleni yllätykseksi pelipallo ja tuplalla porteista ulos.
Lyöminen tiiltä ja väylältä oli sitten ihan asiallista suurin piirtein koko kierroksen ajan, mutta tuo puttaaminen… Pallo näytti hylkivän reikää aivan kuin kaksi magneetin samaa napaa hylkivät toisiaan. Reiän kuusi jälkeen pisin upotukseni oli noin jalan, siis 30cm päästä, reiästä. Eihän tuollaisella tekemisellä saa mitenkään tulosta aikaiseksi ja tälläkin kertaa tulos painui koko ajan vaan enemmän parin yläpuolelle. Lopullinen kierrostulos oli 79, kruunauksen tullessa viimeisellä griinillä, jossa otin kolme puttia neljän metrin päästä reiästä.
Tämän kierroksen osalta ”Strokes Gained” -analyysi näytti puttaamisen vielä edellistäkin kierros heikommaksi (-6.7) ja lähipeli (0-100 yards) oli myös selvästi pakkasella (-2.9), tosin tuosta lähipelilukemasta -1.9 syntyi reiällä yhdeksän (par-4 318m), jossa olin avauksen jälkeen 34m päässä reiästä ja siitä meni vielä kolme lyöntiä ennen griinille pääsyä!
Yhteenveto
Ei siis mennyt tämä kilpailu putkeen ja loppusijoitus oli 32. Joukossa oli myös amatöörejä ja viimeisestä rahasijoituksesta (20 parasta ammattilaista saavat rahaa) jäin kuitenkin vain vaivaiset kaksi lyöntiä. Tuo outti vähemmän tai viimeisellä griinillä putti sisään olisi tuonut edes kilpailumaksun verran zloteja, mutta tällä kertaa oli poistuttava kentältä ja maasta ilman palkintorahoja.
Kilpailu opetti ainakin sen, että etukäteen ei pidä tehdä liian vahvoja olettamuksia kilpailun tulostasosta eikä kesken kilpailun voi lähteä yrittämään liikaa. Voittaja pelasi kaksi kierrosta tulokseen -4, joten oletukseni ”paljon alle” pelaamisesta ei pitänytkään paikkaansa.
Hyvät harjoituskierrokset antoivat kyllä taas lisää itseluottamusta ja oli mukava nähdä, että pystyn pelaamaan alhaisia kierrostuloksia.
Kilpailun jälkeen lähdin ajamaan kohti Tanskaa ja Nordic Golf Leaguen ensimmäistä kisapaikkaa Rømøn saarta. Ajettavaa oli noin tuhat kilometriä ja ajoin tuon matkan kahdessa osassa. Lyhyt yhteenveto tuosta kilpailusta on tulossa lähipäivinä.
