Kävin viime viikolla Keski-Suomen sateissa, tarkemmin ottaen Jyväskylän seudulla. Kilpailukalenterini ammotti tyhjyyttä keskellä Suomen suvea, joten piti etsiä jostakin kilpailuja. Haaviini tarttui tänä vuonna jo 14. kerran pelattu ”Keski-Suomen kierros”. Kyseinen kilpailu pelataan neljällä eri kentällä neljän päivän aikana ja seuran kierrättävät vetovastuuta aina vuosittain ja tänä vuonna Jyväs-Golf hoiti suurimman osan organisoinnista. Kilpailussa oli kolme eri sarjaa, scratch, lyöntipeli ja pistebogey. Itselle valikoitui luonnollisesti tuo scratch-sarja, joka pelattiin backtiiltä.
Olen pelannut aika vähän eri kentillä Suomessa (66 kpl) suhteutettuna pelivuosiini (32. pelikausi menossa) ja uusia bongauksia tulikin nyt peräti kolme kappaletta. Laukaassa olin ollut edellisen kerran vuonna 2006, mutta Revontuli Golf, Muurame Golf ja Jyväs-Golf olivat siis minulle uusia kenttiä. Kyselin hieman vinkkejä muutamalta pelikaverilta ja vinkeistä olikin mukavasti hyötyä, kiitos siis Petteri, Tomppa ja Petro!
Ensimmäisenä pelivuorossa oli Laukaan Peurunkagolf. Laukaassa oli tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana paljon puiden karsimista ja näkymät olivat huomattavasti paremmat ja selkeämmät entiseen verrattuna. Siellä hieman ihmetytti harjoitusputtigriinin hitaus, koska ero oli aika valtava kentän griineihin verrattuna. Onneksi en ollut ensimmäisenä puttausvuorossa ekalla griinillä! Tulokseksi tuli 76 lyöntiä ja kilpailun jaettu kärkipaikka.
Seuraavaksi pelipäiväksi siirryttiin Hankasalmelle Revontuli Golfiin. Ennakkovinkkien perusteella kentän piti olla todella helppo ja tuloksen piti mennä pakkaselle reilusti. Vinkkaajat eivät kuitenkaan olleet huomioineet sitä, että joku oli tilannut sadeviikon Keski-Suomeen juuri kisaviikoksi ja sehän muutti asetelmia jonkin verran. Kaikki kisakentät olivat pinnoiltaan märkiä tai erittäin märkiä ja rullia ei juurikaan saanut kuin backspinnin merkeissä griineillä. Lisäksi vinkeissä ei mielestäni huomioitu sitä, että Revontulessa griinit olivat muodokkaita ja kallistukset aika voimakkaita. Muutama lipunpaikkakin oli aika kinkkinen, joten mitään suurta birdieiloittelua ei kierroksesta siellä tullut. Petro oli vielä luvannut keittää kahvit kierroksen jälkeen, jos pelaan underiin ja sehän oli tavoittelun arvoinen asia. Viimeisen griinin 30cm mittaisen putin upottua oli kahvit kuitattu, sillä tulos oli juuri ja juuri yhden miinuksella eli 71 lyöntiä. Toisen kierroksen jälkeen oli yksin kilpailun johdossa neljän lyönnin turvin.
Kahvittelun ja mustikkapiirakan jälkeen siirryin Muurameen ja siellä kolmas pelipäivä käytiin jo siirto-oikeuden kanssa, sillä vettä oli tullut jo niin paljon, että väylät olivat monilta osin käytännössä mutavelliä. Griinit olivat Muuramessa hitaat ja minulla oli suuria vaikeuksia saada kiinni niiden nopeuksista. Etuysillä otinkin peräti kolmesti kolme puttia. Sain kuitenkin takaysillä aikaiseksi kolme birdietä (ja yhden triplan) ja tulos oli 76 lyöntiä. Olin edelleen kilpailun johdossa, mutta nyt taas johtopaikka oli jaettu.
Viimeinen kilpailupäivä käytiin Jyväskylän keskustan tuntumassa Sippulanniemessä Jyväs-Golfin yhdeksänreikäisellä kentällä. Pelivinkeissä kerrottiin kentän olevan vaikea, kaltevat griinit, pelkkää ränniä, paljon outtipaaluja, jne. Pitäisi lyödä tiiltä suoraan, sijoittaa pallo lipun alapuolella ja toivoa puttien uppoamista. Näiden vinkkien perusteella päätin käydä edellisenä iltana kiertämässä kentän kävellen ja katsomalla hieman minne pallo kannattaa sijoittaa. Omasta mielestäni kenttä ei näyttänyt mitenkään ylitsepääsemättömän vaikealta, vaikka griinit olivatkin kaltevia ja väylien ulkopuolella ei ollut paljon muuta tilaa kuin outtia.
Pelin sävel oli selvä lähdettäessä liikkeelle: pallo tiiltä maltillisesti kenttään, lähestymiset keskelle griiniä ja puttia reiälle. Omalta osaltani sain noudatettua strategiaa hyvin, mutta pelikaverini, joka oli vielä kierrokselle lähdettäessä tasoissa, menetti otteen pelistä kolmen reiän aikana etuysillä. Hän pelasi reiät 6-8 yhteensä 12 lyöntiä yli parin (tupla, tupla, tripla-par)! Eron kasvettua yli kymmeneen lyöntiin pelini jotenkin vapautui entisestään ja tein seuraavan kahdeksan reiät aikana neljä birdietä, joista kolmessa putin olisi voinut kopauttaa reikään vaikka yhdellä kädellä. Kierrostulos oli 69 lyöntiä, joka sivusi kenttäennätystä, mutta tulos ei ollut ennätyskelpoinen siirto-oikeuden takia.
Avaukset finaalikierroksen takaysin par-3 -väyliltä
Vaikka 3/4 kentistä olikin minulle uusia, niin pelasin silti koko kilpailun ilman rangaistuslyöntejä. Yhden kerran jouduin vaihtamaan palloa kuoren heikohkon kunnon takia. Voitin lopulta kilpailun peräti 14 lyönnin erolla ja oli mukava pakata perjantaina iltapäivällä palkinnot autoon ja suunnistaa takaisin Turkuun. Onnistunut visiitti Keski-Suomeen sanoisin!